Mulholland Drive

Lähdin katsomaan Mullholland driveä pikkaisen pelon sekaisin tuntein, että mitähän tuli taas vuokrattua. Alkuun ruutuun lävähtää iloista tunnelmaa ja oikea psykedeelinen maailma 70-luvun hippiväreineen. Iloiset tunnelmat kestävät jonkin aikaa ja pian kaikki on ohi. Tummanpuhuva, piinaava ja pehmeä musiikki alkaa tunkeutua tajuntaan: happy days are over.

Uuuh. MD on painostava elokuva. Se oikein riistää sisintä ja pidättää hengitystä tehokkaasti. MD ei ole oikeastaan pelottava elokuva, mutta elokuvan tummat värit kuin erittäin osuva musiikki tekevät elokuvasta varsinaisen piinapenkin katsojalle, jonka alitajunta ei jaksa edes ihmetellä juonen omituisuutta.

Näyttelijät ovat kertakaikkiaan loistavia MD:ssä. Mikään ei mene vikaan: kaikki näyttelevät "kuten pitääkin". Lynch on ottanut käskytettävistään kaiken mahdollisen irti ja vetää heidät välillä äärirajoille; ehkä ylikin.

Mullholland driveä on pakko suositella kaikille. Se ei ole mikään lämmin elokuva, mutta vaikuttavuudessaan se vetää vertoja mille tahansa elokuvalle. MD on ehdottomasti elokuvien ystävien merkkitapaus, joka kannattaa hankkia kotihyllyyn pölyttymään.