Elävien kuolleiden yö

“They’re coming to get you Barbra” pelottelee Johnny hautausmaalla siskoaan. Barbra joka on pienestä pitäen pelännyt hautausmaita yrittää peitellä kauhuaan, mutta väistää silti kaukaa kohti tulevaa muukalaista. Muukalainen kuitenkin hyökkää äkillisesti Barbran kimppuun, ja Johnny yrittää epätoivoisesti pelastaa siskonsa. Valitettavasti pelastusyritis johtaa hänen kuolemaansa ja Barbra saa kauhun vallassa todistaa oman veljensä murhan. Johnnyn runneltuaan muukalainen lähtee Barbran perään. Barbra onnistuu kuitenkin pakenemaan hautausmaan lähistöllä sijaitsevaan hylättyyn kartanoon. Myöhemmin kartanoon saapuu muitakin kummallisten “psykopaattien” hyökkäyksistä henkiin jääneitä ihmispoloisia. Lähtökohdat yhdelle kaikkien aikojen karmivimmalle kauhuelokuvalle ovat valmiit.

Kukaan kartanoon linnoittautuneista ihmisistä ei oikeastaan tiedä mitä näille raivotautisille ihmisille on tapahtunut, ja kaikki informaatio rajoittuukin siihen mitä he vanhasta transistoriradiosta saavat kuulla. Lopulta selviääkin että kyseessä ei olekaan raivotaudin hulluksi ajamat, vaan eloon nousseet kuolleet ; Zombiet.

George A. Romero ohjasi ja käsikirjoitti tämän nykyisin “ajattomaksi klassikoksi” luetun kauhuelokuvan myöhäisellä 60-luvulla. Elokuva tehtiin ns. “kengännauha budjetilla”. Budjetti oli itseasiassa niin pieni, että vaikka väri oli saapunut elokuvien maailmaan jo vuosia sitten, täytyi “Night” kuvata mustavalkoisena. Jälkikäteen ajateltuna mustavalkoisuus on aivan omiaan nostattamaan elokuvan synkkyyttä ja karmivuutta.

Käytännössä kaikki elokuvan näyttelijät olivat täysin tuntemattomia nimiä, ja ovat oikeastaan sellaisina pysyneet elokuvan ilmestymisen jälkeenkin. Kaikki kuitenkin suoriutuvat roolistaan kiitettävästi, eikä suurempia valittamisen aiheita ole. Erityisesti hahmoista tosin mieleen jää Duane Jonesin näyttelemä Ben, sekä Judith O’Dean näyttelemä Barbra, joka prologin jälkeen vaipuu shokkiin, eikä käytännössä enää koko elokuvan aikana sano mitään järkiperäistä.

Night of the living dead:in merkittävyyttä elokuvan historiassa tuskin kukaan voi kiistää. Se avasi uusia uria niin tarinan synkkyyden kuin elokuvaväkivallan suhteen. “Night” myös synnytti käytännössä koko myöhemmin, tosin vasta 80-luvulla valtaisaksi paisuneen, Zombie-genren. “Night” myös aloitti Romeron Zombie-trilogian, jonka keskimmäinen osa “Dawn of the Dead” räjäytti pankin lopullisesti.

“Night” poikkeaa nykyisistä “teinislashereista” erittäin monella osa-alueella, ja onkin kauhuelokuvaksi yllättävän syvällinen. Elokuvaa hieman tarkemmin tutkailemalla voikin havaita kritiikkiä mm. amerikkalaisten suhtautumisesta tummaihoisia kohtaan. Mustien oikeudet olivatkin elokuvan ilmestymisaikaan erittäin ajankohtaisia. Yksi suurimmista eroavaisuuksista nykyisiin kauhuelokuviin verrattuna on kuitenkin Night of the living deadin uskomaton loppu, tämän elokuvan loppu onkin ehkä yksi nerokkaimmista mitä elokuvateattereissa on tähän päivään saakka nähty.

Night of the living deadista on julkaistu myös “remake” vuonna 1990, ja sen ohjasi tehostevelho Tom Savini. valitettavasti kyseinen elokuva ei yllä lähellekkään alkuperäisen tasolle. Alkuperäisestä Night of the living deadista julkaistiin vuonna 1999 “30th anniversary special” jota varten kuvattiin kokonaan uusia kohtauksia, ja alkuperäinen filmi restauroitiin. Valitettavasti juhlaversion loppua on muutettu, ja tämä lannistaakin alkuperäisen elokuvan tehoa huimasti.