Eight Crazy Nights

Adam Sandler on melko ristiriitainen koomikko. Hän ei koskaan ole ollut loistava millään tavalla, mutta Saturday Night Livessä hänellä oli hyviäkin sketsejä. Aluksi mieheltä seurasi liuta kökköjä komedioita, jotka jollain ihmeen lailla menestyivät, ja Sandlerin tuotantoyhtiö sai alkunsa. Siitä seurasi lisää melko koomisia elokuvia, mutta seassa on myös joitakin oikeasti hauskoja elokuvia. Näitä ovat ainakin Big Daddy ja Deuce Bigalow. Molemmat ovat aivotonta viihdettä, mutta kaveriporukassa oikeen nautinnollisia kreisihuumoripätkiä. Sandlerin uusin aluevaltaus on animaatiot elokuvan Eight Crazy Nights myötä.

Adam Sandler on Davey Stone, katkera juutalaisjuoppo joka kertojan, Rob Schneiderin mukaan on maailman suurin juhlapyhien vihaaja. Lähtökohta muistuttaa pelottavan paljon Ron Howardin The Grinchia, ainoastaan juutalaisnäkökulmasta. Toinen ero mahtaa olla se, että Adam Sandler on kaukana Jim Carreysta. Miehen ääni ja kaikki eleet (jopa piirrettyinä) ovat identtisiä edellisiin elokuviinsa verrattuna. Sandler ei rajoitu olemaan raivostuttava itsensä näköisen päähenkilön roolissa, vaan hänen on pakko esittää myös kääpiösisaruksia, joiden kuunteleminen on tuskallista. Muuten ääninäyttely on oikein jouhevaa, ja Sandlerin vanha ystävä, Rob Schneiderkin todella sopii animaation lämminhenkiseksi kertojaksi.

Itse animaatio on melko hienoa, jokseenkin vanhanaikaista ja tylsää, arkista, mutta laadukasta siitä huolimatta. Musiikki on mitä on, liiankin imelää perhe-elokuvamusiikkia. Tarinakin on niin klisheinen, että hirvittää. Mies on tuhma, miehestä tulee kiltti, joulu (tässä tapauksessa hanukka) on pelastettu. Ennalta-arvattavaa soopaa.

Pahin virhe on varmasti Adam Sandler. Toki pitää olla lastenelokuvia, tällaisia onttoja, hauskoja ja onnellisia elokuvia, joita jokainen polvenkorkuinen voi rauhassa katsella. Se on ymmärrettävää. Adam Sandlerin läsnäolo vaan tekee elokuvasta suuren paradoksin. Mies kiroilee, rivoilee ja tekee ties mitä. En ymmärrä millainen vanhempi uskaltaisi antaa lapsensa katsella tällaista irstailua. Herttainen elokuva miehellä, joka ei osaa olla herttainen kuulostaa tyhmältä, ja suoraan sanottuna: sitä se onkin. Loppu on silti yhtä onnistunut kuin Grinchin. Kuten todettu kaikki on onnellisia ja maailma on pelastettu, nainen voitettu ja vanhan hölmön toiveet toteutettu… jos joku teistä on härskin kuusivuotiaan isä, tai äiti, niin vuokratkaa tämä elokuva, muuten en suosittele vaikka nauttisittekin Sandlerin aikaisemmista elokuvista.