X-men 2

Jälleen kerran sarjakuvamaailman metkut ovat lihallistuneet valkokankaalle. Tällä kertaa kyseessä oli X-men 2, joka on tietenkin X-menin jatko-osa: ja vieläpä erittäin mukiinmenevä sellainen. Ohjaaja Bryan Singer on onnistunut läväyttämään ruutuun uusia hahmoja vanhojen tuttujen lisäksi. Mukana ovat tällä kertaa mm. Painajainen ja Pyro, joista varsinkin Painajainen on todella mielenkiintoinen hahmo niin elokuvassa kuin sarjakuvassakin. Ihme kyllä tekijät ovat muistaneet mainiosti, että Painajainen puhuu saksaakin, eikä pelkkää englantia murtaen.

Tästä päästäänkin sujuvasti näyttelijöihin, jotka suoriutuvat rooleistaan mainiosti varsinkin kun ajattelee monen näyttelijän yhdennäköisyyttä sarjakuvan vastaaviin. Ensiksi on mainittava Xavieria näyttelevä, Star Trekeistä tuttu, Patrick Stewart, joka on kuin luotu Xavieriksi. Hänen näyttelemisensä on miellyttävän näköistä kuin myös kuuloista, sillä hänen puheestaan saa mainiosti selvää ilman mitään vippaskonsteja. Sitten tietenkin tulee yksi sarjakuvan suosikeistani eli Wolverine, jota näyttelee uskottavasti -ja huomattavasti ensimmäistä osaa paremmin- Hugh Jackman. Mies on lähestulkoon yhtä karvainen kuin esikuvansa ja asennekin on täysin kohdallaan: “Mii laiki”. Kolmas miespääroolissa oleva näyttelijä on kaikille tuttu Ian McKellen (Taru sormusten herrasta…), joka näyttelee elokuvassa aina niin ristiriitaista, mystistä ja pelottavaa omia etuja ajavaa Magnetoa. Magneto on sarjakuvassa välillä roisto ja välillä ns. hyvis. Aivan mahtavasti tässäkin elokuvassa Magneton puoli on selkeästi veteen piirretty viiva.

Sitten päästään naispääosiin. Jos mennään ihan järjestyksessä, niin mainitaan ensin Halle Berry, joka onneksi jää vähän pienempään rooliin Stormina. Halle ei kyllä oikein ole Storm, mutta mitäpä siitä. Famke Janssen on taas kuin ilmetty Jean Grey, vaikkei pitkää punaista tukkaa omaakaan. Hänen roolissaan on myös elokuvan tarvitsemaa syvyyttä pinnallisuuden sijaan, sillä Jean joutuu valitsemaan kahden rakastamansa miehen väliltä. Muita mainitsemisen arvoisia ihmisiä elokuvassa ovat mm. Alan Cumming (Painajainen), joka on roolissaan uskottava ainakin sarjakuvan näkökulmasta katsottuna. Sitten varmastikin täytyy mainita leffan pääpahis Brian Cox, joka ei vastaa kyllä sarjakuvan esikuvaansa, sillä sarjakuvan esikuva on vieläkin raaempi ja kunnianhimoisempi. Lisäksi on vielä pakko mainita kuvankaunis Kelly Hu, joka keikisteli vähissä vaatteissa Skorpionikuninkaassa. Tällä kertaa Kelly Hu antaa pataan ilman vuorosanoja tiukoissa nahkakuteissa vähän Matrix-tyyliin.

Juoni on X2:ssa parempi kuin ykkös-osassa. Tällä kertaa ihmisten ja mutanttien välille näyttää puhjenneen sota, kun Painajainen tunkeutuu elokuvan alun mahtavassa taistelukohtauksessa Valkoiseen taloon. Minun täytyy todellakin hehkuttaa sitä alkua, sillä se on toiminta-elokuvien kuin myös sarjakuvan ystävälle erittäin harvinaista herkkua. Taistelukohtaus on tehty hyvin: sitä on ajateltu varmasti pitkä tovi ja toteutuksessa ei todellakaan ole mitään nokan koputtamista. Valkoisen talon taistelukohtaus onkin melkein kuin väkivaltaista balettia, jonka jaksaisi varmasti katsoa toisenkin kerran.

Joka tapauksessa juoni jatkuu sitten aika suoraviivaisesti ja viimein päästään kauhean suunnitelman jäljille, jonka tarkoituksena on… niin. Jossain elokuvan keskellä sitten innostutaan setvimään ihmissuhteita toden teolla ja jotkut asiat tuntuvat sopivan hyvin yhteen. Elokuva ei edes sorru miettimään asioita liian syvällisesti vaan pitää tietynlaisen etäisyyden: onhan kyse kuitenkin jonkinlaisesta toimintaelokuvasta. Taistelukohtauksien koreokrafiaan olisi ehkä voinut panostaa vähän enemmän, mutta toisaalta erilaisia voimia omaavien supersankareiden tappelut voivat olla joko hyvin tylyjä ja lyhyitä tai sitten vaativat vähän enemmän aikaa ja vaivaa.

X-men 2 on piristävä uutuus vuokra-elokuvien hyllyssä. Se kannattaa ehdottomasti vuokrata jos on vähänkin kiinnostunut toiminnasta ja pakko vuokrata, jos on hurahtanut Marvel-sarjakuvien maailmaan.