Hyvät, Pahat ja Rumat

Sergio Leone, spagettiwesternien luoja on nerokas mies. Hän on Jumala. Ennio Morricone on tämän profeetta. Sergio loi antisankarit. Pyssymiehet, jotka eivät olleet tekemässä hyviä tekoja tai pelastamassa neitoja pulassa, vaan realistisia ryökäleitä, jotka olivat ainoastaan rahan perässä. Kolme, kolme suurinta, kolme parasta, kolme machointa ja kolme upeinta länkkäriä Leone elämänsä aikana ehti valmistaa. Dollaritrilogia, uskomaton elokuvakolmikko, minkä kulminoitumispiste on ehdottomasti Sergio Leonen sekä Morriconen yhteisen uran kohokohta, mestariteos ja muutenkin yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista, tunnelmarikkaimmista pätkistä, Hyvät, Pahat ja Rumat.

Hyvät, Pahat ja Rumat kertoo kolmesta miehestä, joiden nimiin elokuvan titteli viittaakin. Blondie on melko hyväntahtoinen pyssysankari, joka elättää itsensä erinäisillä huijauksilla ja muilla harmittomilla keljuuksilla. Hän onkin elokuvan Hyvä (the Good), Blondie ei tapa tappamisen ilosta, hän ei ryövää mieheltä elämää ellei muuta vaihtoehtoa ole, siltikään hän ei sellaisen hetken kohdatessa epäröi hetkeäkään. Tämän entinen kumppani, Tuco, Ruma (the Ugly), on myös melkoinen pistoolien suurkuluttaja, meksikolainen rosvo, jonka pärstävärkki ei loista komeudellaan. Tuco on sekä hauska että rakastettava, tyhmä mutta ovela, todella nerokas henkilöhahmo. Paha (The Bad) todella on paha, sadistinen, kiero, väkivaltainen murhaaja, sairas paskiainen johon kaksi vähemmän törkeää ”sankariamme” törmää ennen pitkää. Nämä kolme miestä, pyssysankaria kietoutuvat toisiinsa elokuvan edetessä, heidän etsiessä suunnatonta aarretta ja kohdatessa toisensa uudestaan ja uudestaan. Pahalla on kokonainen armeija takanaan aarteen metsästyksessä, joten Hyvän ja Ruman on liittouduttava saadakseen mahdollisuuden voittoon, aarteeseen. Mutta petosten maailmassa kukaan ei ole turvassa, edes parhaalta ystävältään.

Hyvät, Pahat ja Rumat on täynnä epiikkaa, hyvyyttä, pahuutta, unohtamatta rumuutta, seikkailu vailla vertaa. Elokuvaa tähdittää Clint Eastwood Blondien roolissa. Blondie, eli Hyvä on yksinäinen susi, mies joka luottaa ainoastaan revolvereihinsa, mies jolla on sisua, mutta myös älyä. Clint onkin maailman ensimmäinen ”antisankari”. Eli Wallach nähdään Tucon, Ruman roolissa. Wallach suoriutuu roolistaan kunnialla, hänen hahmonsa on rakastettavan idioottimainen, silti katuviisas ja ovela vanha kettu. Hyytävänä Pahana nähdään Lee Van Cleef. Miestä näytetään harmillisen vähän elokuvassa, sillä suoritus on aivan mielettömän upea, ehdottomasti yksi parhaimmista elokuvaroistoista kautta aikojen, miehen olemus ja ääni, kaikki uhkuu itsevarmuutta ja karismaa, katse on sadistinen ja ilme puhtaasti Paha.

Elokuvan selkäranka kuitenkin on Ennio Morriconen kuolemattomat sävellykset. Nämä musiikit ovat vertaansa vailla. Hyvät, Pahat ja Rumat ei olisi lähelläkään sellainen kuin se nyt on, ilman näitä tilutuksia. Morricone on nero, hänen musiikkinsa sisältää niin valtavan määrän tunteellista latausta, että elokuva todella saa lisäpontta, tuulta purjeittensa alle ja kohoaa tämän ansiosta yhdeksi hienoimmaksi elokuvaksi minkä tiedän. Tässä on elokuva, joka ei noudata vanhoja, perinteisiä laavoja vaan kohoaa niiden yläpuolelle, länkkäreiden Graalinmalja, pyhä teos jota jokaisen tulisi palvoa, kunnioittaa ja vähintäänkin katsoa, kerta toisensa jälkeen ihmetellen miten yksi mies voi todella luoda tällaisen elokuvan.