House of 1000 corpses

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Neljä nuorta, vasta elonsa aloittanutta viatonta amerikkalaista ajelevat autolla jossakin, todennäköisesti Texasin takamailla, kun yhtäkkiä rengas puhkeaa. Ainoa toivo on heidän seurueeseensa juuri liittynyt liftari, joka kertoo asuvansa lähellä auton pysähdys paikkaa. Nuoret päättävät lähteä tämän hieman kummallisen tyttösen mukaan, ja päätyvätkin lopulta todella omituisen perheen Halloween vieraiksi. Kuulostaako tutulta?

House of 1000 corpses on kuin elokuvallinen soppa, johon on lisätty mausteeksi lähes jokainen mahdollinen amerikkalaisissa kauhuelokuvissa nähty klisee. Tämä on kuitenkin tehty tarkoituksella, ja Rob Zombie onkin itse sanonut elokuvan olevan enemmänkin “kunnianosoitus” vanhoille klassikoille, kuin silkka kopio, täytynee myöntää että tässä onkin onnistuttu. Eniten vaikutteita on otettu elokuvasta Texas Chainsaw Massacre (Teksasin moottorisahamurhaaja) ja se kyllä näkyy, tosin toisin kuin Texas Chainsaw Massacressa, House of 1000 corpsesin jokainen väkivaltakohtaus näytetään myös yleisölle, ja vieläpä vastenmielisen tarkasti.

Rob Zombie, White Zombien entinen solisti, säveltäjä sekä kitaristi, sittemmin soolouralle lähtenyt heavy / trash metal artisti, ilmoitti aikoinaan olevansa suuri hammer ja splatter elokuvien ystävä (ja kyllähän tämän voi kuulla lähes jokaisen Zombien biisin alussa olevista ääninäytteistä). Ei siis ollut kuin ajan kysymys, milloin ensimmäinen Rob Zombie elokuva saapuu mädättämään iloisten ja hymysuissa kävelevien katsojien mielen. Kaikki Zombien musiikkivideoita nähneet voivat aavistella minkälaista materiaalia House of 1000 corpses pitää sisällään, sillä onhan Rob itse vastuussa jokaisen videonsa käsikirjoituksesta ja ohjauksesta.

House of 1000 corpsesin näyttelijäsuorituksissa ei ole suurempia haukkumisen aiheita, erityismaininnan tosin ansaitsevat Sig Haid, joka on uskomattoman energinen Captain Spauldingina, sekä Sheri Moon, joka lievällä ylinäyttelmisellään onnistuu jäämään mieleen. Sheri Moonista mainittakoon että hän on myös Rob Zombien pitkäaikainen tyttöystävä, ja hänet voi nähdä myös useissa Zombien videoissa. Elokuvan musiikeista vastaa Scott Humphreyn ohella Rob Zombie itse, ja House of 1000 corpses theme onkin hyytävää kuunneltavaa, tosin kyseisestä biisistä uupuu Zombielle tyypillinen nopea tempo.

Elokuvan harvoihin huonoihin puoliin lukeutunee sen hämmentävyys, tässä se muistuttaakin kovasti esikuvaansa Texas Chainsaw Massacrea, joka onkin todella hämmentävää katseltavaa. Murhaajien motiiveja ei pahemmin selitellä, eikä juonta muutenkaan väännetä turhankin tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan, suoraan rautalangasta. Vaikka tämä ei olekaan suoranaisesti huono puoli, voi se silti häiritä joitakin katsojia.

Tämän kaltainen elokuva tulee olemaan omiaan hajottamaan kansan kahtia, niihin jotka pitävät sitä puhtaana kopiointina ja vastenmielisenä elokuvana, sekä niihin jotka osaavat arvostaa sitä kunnianosoituksena. Itse lukeudun jälkimmäiseen kastiin, ja pidinkin elokuvasta suunnattomasti, en kuitenkaan voi suositella sitä aivan kaikille. Täytynee siis mainita vielä toiseen otteeseen että tämä elokuva sisältää joitakin äärimmäisen graafisia kohtauksia, ja on muutenkin tyyliltään ajoittain todella hämmentävä. Siis tiivistettynä tämä elokuva on pelkkää Trashia, mutta tarkoituksellista ja hyvin tehtyä sellaista.