Pirates of the Caribbean : Mustan helmen kirous

Tämän kesän ehdottomasti suurinpana hittinä mainostettu Pirates herätti huomioni jo kauan ennen Suomen ensi-iltaa. Merirosvot ovat kiehtoneet allekirjoittanutta, ja olenkin käynyt aina katsomassa elokuvateatterissa aiheeseen liittyvät elokuvat, vaikka merirosvoja ei pahemmin ole viime vuosikymmenten aikana valkokankailla näkynytkään. Itseasiassa Renny Harlinin Kurkunleikkaajien saaren ohella pirates taitaa olla ainoa suuren budjetin hollywood “merkkarileffa” vuosikymmeniin.

Pirates of the Caribbean kertoo hieman kummallisesta, mutta jotenkin suuren arvostuksen omaavasta kapteeni Jack Sparrow:sta (Johnny Depp), joka yrittää tavoittaa pahamaineisen Black Pearl piraattilaivan, ja sen kapteenin Barbossan (Geoffrey Rush). Matkansa aikana tämä erehdyttävästi Andy Mccoyta muistuttava merirosvo tutustuu Will Turneriin (Orlando Bloom), sekä Elizabeth Swanniin (Keira Knightley). Elizabethin omistama kultainen riipus näyttää olevan avain Black Pearlin löytymiseen, joten Jack päättää käyttää uusia “ystäviään” hyväkseen merirosvojen etsinnässä.

Hollywood elokuvaksi Pirates on hieman kummallinen, hyvä ja paha eivät olekkaan niin selkeästi toisistaan eroavia. Kirotut piraatitkin ovat loppujen lopuksi vain epätoivoisesti pelastuskeinoa etsiviä sieluja, eikä Jack itsekään ole aivan sitä mitä aluksi voisi luulla…

Pirates on todella vauhdikas elokuva, eikä oikeastaan päästä katsojaa otteestaan missään vaiheessa. Se on myös samalla yksi elokuvan suurimmista kompastuskivistä, toimintaan alkaa nimittäin pikkuhiljaa kyllästymään, ja toiminnan paljouden vuoksi hahmojen kehitys jää myöskin hieman taka-alalle. Kyllä Pirates kuitenkin on hyvä, ja todella viihdyttävä elokuva, mutta kuitenkin “Se jokin” joka olisi tehnyt siitä erinomaisen elokuvan, jäi hieman uupumaan.