Identity

Lähdin katsomaan Identityä ensi-iltaan vailla mitään odotuksia. En käytännössä ollut lukenut kyseisestä elokuvasta mitään arvosteluja, ja ainoa saatu informaatio oli finnkinon nettisivuilla annettu lyhyt kuvaus, jonka perusteella elokuva ei vaikuttanut kovinkaan mielenkiintoiselta. Syyt siihen minkä takia sitten lähdin elokuvaa katsomaa ovatkin melkoisen simppelit, A – Seuralainen B – mitään muuta edes “katsottavaa” ei elokuvateatterissa pyörinyt.

Alkutekstien sitten rullatessa rupesi suupielet pikkuhiljaa kääntymään ylöspäin : Pääosissa mm. Ray Liotta (Blow, Goodfellas), John Cusack (High Fidelity, Being John Malkovich) sekä hemaiseva Amanda Peet (whole nine yards). Itse Ohjaaja James Mangold oli minulle täysin tuntematon, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.

Identity on tarina yhdestätoista ihmisestä jotka kaikki ajautuvat erinäisten sattumien takia erääseen motelliin Nevadan autiomaassa. Tähän sekaroituiseen porukkaan kuuluu mm. entinen poliisi – nykyinen autonkuljettaja (John Cusack), entinen elokuvatähti, juuri avioitunut nuoripari, sekä massamurhaaja ja häntä uuteen paikkaan kuljettava poliisi (Ray Liotta). Myrskyn saartamina joku, tai jokin rupeaa pikkuhiljaa eliminoimaan ryhmän henkilöitä, jättäen murhapaikalle johtolangaksi vain motellihuoneen numeroidun avaimen. Pikkuhiljaa katsoja, sekä elokuvan henkilöt rupeavat miettimään onko henkilöiden välillä sittenkin jonkinlainen yhteys…

Näin jälkikäteen on kyllä pakko sanoa että Identity oli todellinen yllätys, ja ehkä omaperäisin elokuva jota olen Suomen valkokankailla aikoihin nähnyt. Identityssa on kylläkin vaikutteita useista menneiden vuosien elokuvista, kuten : Psycho sekä Kymmenen pientä neekeripoikaa. Tunnelmaltaan Identity muistutti myös ajoittain David Lynchin Twin Peaksia.

Voin lämpimästi suositella tätä elokuvaa kaikille jotka haluavat vaihtelua ainaisten sarjakuvasankari rymistelyiden sijaan, tai ihan yleisesti kaikille hyvien (joskin hieman monitasoisen) elokuvien ystäville.