Salaisen agentin tunnustukset

Tällä kertaa on kyseessä on melko ainutlaatuinen elokuva. Ohjaajana toimii näyttelijänä harvinaisen kunnioituksen saanut George Clooney. Confessions of a Dangerous Mind on miehen odotettu esiohjaus. Clooneyn tyyli kertoa tarinaa on mielenkiintoinen, raikas ja elokuvan tarina mukavalla tavalla mutkikas

Confessions of a Dangerous Mind kertoo tositarinan television peliohjelmien keksijästä ja juontajasta Chuck Barrisista, joka värvättiin CIAn leipiin. Barris pyöritti omaa tv-showtaan ja kävi aina välillä hoitelemassa muutaman pahiksen CIAn leivissä. Tämä tuottaa odotetusti muutamia ongelmia.

Juoni on harvinaisen monisäikeinen, joka on tietysti odotettua kun elokuvan käsikirjoittajana toimii briljantti Charlie Kaufman. Alkupuolella tunnelmaa on mukavan kevyttä sekä helppoa kunnes sitten saavutaan elokuvan keskivaiheille ja meno muuttuu vainoharhaiseksi ja odottamattoman totiseksi.

Pääroolin painon harteillaan kannattelee uransa parasta työtä tekevä Sam Rockwell. Muiden näyttelijöiden hommana on valua perässä sillä Rockwell on kaikinpuolin ilmiliekeissä tulkintansa kanssa. Clooneyn toimiessa kameran takana on elokuvaan saatu mukaan tietysti muutama huomaamisen iloa aiheuttava cameo-roolikin. Herrat Jerry Weintraub, Brad Pitt ja Matt Damon nähdään vilahdusosissa, jotka voivai hyvinkin jäädä huomaamatta.

Kuten jo alussa mainitsin on Clooneyn ohjaustyyli varsin raikas. Clooney viljelee pitkiä otoksia, varsin raikasta kameratyöskentelyä, ovelia kuvakulmia rajauksia sekä Kaufmanin rikkaaseen tekstiin hervotonta mustaa komediaa.

Kaikenkaikkiaan voi kevyttä illantäytettä etsiskelevä katsoja pettyä pahasti nähdessään Confessions of a Dangerous Mindin sillä se vaatii hieman normaalia enemmän ajatusta. Sitä on turha lähteä vertailemaan muihin elokuviin sillä se luo aivan uudenlaista tunnelmaa sekä kuvallista kerrontaa. Confessions of a Dangerous Mind ja on kaikin puolin kokemisen arvoinen katselukokemus. Siitä on vaikea mennä erittelemään mitään järisyttävän hyvää, mutta samalla siitä ei varmasti löydä mitään huonoakaan. Parhaiden elokuvien joukosta sen pitää poissa hieman liian kärjistetty pomppiminen hauskan ja haudanvakavan välillä. Joissain kohdissa siirtymät ovat liian nopeita ja katsojalle alussa totutettu kepeä meno kokee u-käännöksen keskivaiheen jälkeen estraadille iskevälle hieman yliammutun vakavamielisyyden vuoksi.