Lara Croft Tomb Raider: Elämän lähde

Tomb Raider oli alunperin tietokonepeli, joka järisytti pelimarkkinoita vuonna 1996. Pelissä liikutellaan atleettisen vartalon omaavaa Lara Croftia ja seikkaillaan aarteiden perässä. Peleillä ja elokuvilla ei varsinaisesti ole mitään muuta yhteistä kuin nimi ja päähenkilö. Juonta tai merkittävää osaa siitä ei ole lainailtu kumpaankaan suuntaan.

Ensimmäinen Tomb Raider-elokuva oli monen mielestä vuoden pannukakku ja ehkä siksi kakkososa on tehty vähän vanhempia katsojia ajatellen vakavammaksi ja väkivaltaisemmaksi. Ohjaajana on tällä kertaa hollantilainen Jan de Bont, joka nimenä ei monelle sano yhtään mitään. Herran aiemmista ohjauksista nimekkäin on Speed eli ei ihmekään jos kaverista ei ole kuullut.

Lara Croftin (Angelina Jolie) tehtävänä on estää Elämän lähteellä sijaitsevan Pandoran lippaan joutuminen vääriin käsiin. Laran harmiksi myös Jonathan Reiss (Ciarán Hinds) haluaa lippaan käyttääkseen sitä vaarallisena aseena. Tien Elämän lähteelle löytää vain keltaisen pallon avulla, jonka Lara voi saada takaisin vain vanhan heilansa Terry Sheridanin (Gerard Butler) opastuksella. Ei siis mikään kekseliäisyyden huipentuma mutta silti ihan kelvollinen seikkailuelokuvan juoneksi.

Olipas harvinaisen viihdyttävä elokuva. Angelina Jolie on hyvä energisenä sankarittarena. Muissakaan näyttelijöissä ei ole moittimista lukuunottamatta Ciarán Hindsia, joka ei iske pahiksen roolissa. Reiss jää kauas Bond-elokuvien pahiksista eikä hahmosta löydy sitä samaa särmikkyyttä kuin vaikka Gladiaattorin Commoduksesta. Musiikkina on sitä samaa teknojumputusta, jota kuullaan melkein kaikissa toimintaleffoissa. Toimintakohtauksista ei vauhtia puutu ja lavasteet ovat yhtä hienoja kuin ykkösosassa (mm. vedenalainen temppeli).

Ikävä kyllä yksi seikkailuelokuvien tärkeimmistä elementeistä eli huumori on unohtunut. Läpänheittoa on aivan liian vähän ja kokonaisuus on aivan liian ”totinen”. Muutamasta pikkuviasta huolimatta Lara Crof Tomb Raider: Elämän lähde on katsomisen arvoinen toimintaseikkailu, joka viihdytti minua neljän tähden arvoisesti. Toivottavasti Lady Croft nähdään vielä ainakin kertaalleen valkokankaalla.