JFK – Avoin Tapaus

Oliver Stone on merkittävä mies elokuva-alalla. Hänen elokuvansa ovat tunnettuja suorasukaisuudesta, sekä vahvasta kannanotosta. Stonen pääteos, Platoon on osittain kertomus hänen omista kokemuksistaan Vietnamissa, ja täältä tultuaan hän alkoikin opiskella elokuvatiedettä New Yorkin yliopistossa, Martin Scorsesen alaisuudessa. Elokuvauransa hän aloitti käsikirjoittajana, ja voitti jopa oscarin vuonna 1978 elokuvasta Midnight Express jonka käsikirjoituksen tämä teki alkuperäisen romaanin pohjalta. Stone siis aloitti kirjoittajana, ja tämä näkyy myöhemmissäkin projekteissaan, sillä vaikka hän oli istahtanut ohjaajantuolille kirjoitti Oliver silti usein, varsinkin parhaimmissa ja suurimmissa elokuvissaan itse tarinan ja dialogit. Oliver Stone on siis monilahjakkuus, joka vielä tämän lisäksi tuottaa omat elokuvansa. Platoonin ja kenties Natural Born Killersin ohella JFK – Avoin Tapaus kuuluu Stonen ehdottomiin klassikoihin, ja seuraavassa kerron miksi.

JFK kertoo John F. Kennedyn murhasta, ja sen jälkimainingeista. Kansa tuomitsi Lee Harvey Oswaldin ja uskoi tämän syyllisyyteen, mutta yksi mies, Jim Garrison seisoi tätä vääryyttä vastaan. Pian Kennedyn salamurhan jälkeen Oswald ammuttiin hyvin vartioidussa saattueessa, ja juttu unohtui kolmeksi vuodeksi. Myöhemmin Garrison innostuu murhasta uudelleen ja sotketuu uskomattomaan verkostoon valheita, petoksia ja jopa keskelle vallankaappausta. Elokuva käsittelee mainiosti median mustamaalausta ja sitä kuinka hallituksella todella on valta yli kaiken, paitsi vapaan tahdon. Elokuva perustuu samannimiseen romaaniin, joka on osaksi fiktiivinen, mutta hyvin pitkälti realistinen kuvaus Kennedyn murhan tutkimuksista ja joka käsittelee Kennedyn vastaisten ihmisten tekoja aidosti. Elokuvan todentuntuisuus on hämmentävää ja dokumentinomainen elokuva todella luo illuusion joka vakuuttaa katsojan kuin katsojan.

New Orleansin piirisyyttäjän, Jim Garrisonin roolissa nähdään uskomattoman roolisuorituksen tekevä Kevin Costner, joka kertakaikkiaan hurmaa katsojat ja valaa illuusioon lisäpuhtia. Costnerin lahjat todella puhkeavat kukkaan tässä nykyajan mestariteoksessa, ja varsinkin elokuvan lopussa tuleva oikeudenkäynnin päätöspuhe on yksi parhaista näkemistäni suorituksista, todella uskoin koko elokuvaan, sekä Lee Harvey Oswaldin syyttömyyteen. Ainoa todellinen moittimisen aihe tässä on se, ettei Costner saanut Paras Miespääosa – Oscaria suorituksestaan, ja se todella on sääli, sillä koskaan en ole toista näin intensiivistä ja omistautunutta suoritusta nähnyt. Eteläistä aksenttiaan ja kiihkeyttään myöten mies todella tekee elämänsä suorituksen jonka tasoista on vaikea löytää.

Elokuvan muut roolisuoritukset ovat myös aivan uskomattoman hyviä. Sissy Spacek turhautuneen vaimon roolissa on todella vaikuttava ja Tommy Lee Jones yläluokkaisena hinttapulina on hyvin todentuntuinen. Elokuvassa itse Oswaldia esittää aliarvostettu luonnenäyttelijä, Gary Oldman on erittäin karismaattinen ja luonteva roolissaan. Myös mainitsemisen arvoisia ovat muun muassa Joe Pesci jälleen kerran räyhäävän, mutta homoseksuaalin anti-kommunistin pöksyissä ja Donald Sutherlandin hyytävän realistinen mutta silti niin jännittävä rooli everstinä joka paljastaa Garrisonille enemmän kuin tämä olisi varmasti tahtonut koskaan kuulla.

Elokuvasta erityisen hyvän tekee mahtava juoni, joka kuljettaa jännittynyttä katsojaa mukanaan ja välillä paljastaa lisää salaliitosta ja Kennedyn murhan syistä ja taustasta. Itse tarina on niin mieltä kiehtova että tämän yli kolmituntisen elokuvan katselee yhdeltä istumalta ahmien, nauttien ja peläten sen loppumista, niin nautinnollinen elokuva on, eikä siitä mielestäni löydy yhtään tylsää kohtaa. Kameran käyttö ja erinäiset upeat kuvakulmat sekä hienosti toteutetut takaumat lisäävät tunnelmaa sekä luovat elokuvaan töysin uuden ulottuvuuden. Myös JFK:ssa ilmenevien Tod Maitlandin mahtavat musiikit tuovat oman, suuren osan tunnelmaan mikä elokuvassa on sekä realistinen että painostava, mutta silti niin uskomattoman kiehtova ja ajatuksia herättävä.

JFK ei ole ainoastaan elokuva. Se on poliittinen kannanotto ja kuvaus Amerikassa vallitsevasta propagandistisesta hallinnosta sekä kaikkivoivasta CIA:sta. JFK ei pysynyt pelkästään elokuvana, vaan todella vaikutti maailmaan, ja sen ansiosta kongressikin suostui useiden materiaalien näyttämiseen kansalle.

JFK – Avoin Tapaus yhdistää mahtavan tarinan, uskomattoman näyttelijäkaartin uskomattomine suorituksineen, kauniit musiikit sekä hienon visuaalisen ulosannin, tämä elokuva on todellinen mestariteos joka nousee fiktion ylitse tehden itsestään realismia… et voi ymmärtää mitä ajan takaa ellet katso tätä Stonen ehkä jopa parasta merkkiteosta.

Hyvää:
-Koko näyttelijäkaarti
-Toteutus kaikkine yksityiskohtineen
-Poliittisesti merkittävä ja kantaaottava

Huonoa:
-Niin mikä?