Paha päivä

Paha päivä (Changing Lanes) sijoittuu minulla “piti katsoa R&A festareilla” sarjaan, mutta kun en joka paikkaan kykene venymään, niin se jäi katsomatta. Niinpä jouduin odottamaan sitä DVD:lle ja tälläkin kertaa toiseksi kodiksi muodostuneeseen Makuuniin tulevaksi. Ja jossakin vaiheessa se päivä viimein koitti, että Paha päivä oli jopa saatavilla. Kolikot kilisivät ja kynä raapusti X:n allekirjoituksen kohdalle, jonka jälkeen taivalsin kotiin katsomaan tätä kehuttua draamaa, jossa kaksi tähteä ottavat toisistaan mittaa.

Todellakin. Paha päivä yllätti heti kättelyssä: DVD:n alkuintro oli erittäin kaunista katsottavaa ja alkumusiikki hiveli korvia. Tummat värit syöksyivät iiriksiini ja kuola alkoi valua. Paha päivä vaikutti yltiöpäisen hyvältä leffalta, jota se toden totta olikin miltei kaikilta osa-alueiltaan.

Aloitetaan pääosan esittäjistä. Tällä kertaa pääosan esittäjinä kunnostautuvat Samuel L. Jackson, joka näyttelee ero-prosessia käyvää ärhäkkää perheenisää, jonka päivä menee luonnollisesti päin mäntyä. Toinen epäonnistuja on menestyvää lakimiestä näyttelevä Ben Affleck, joka huomaakin tienaavansa vääryydellä huomattavia summia pomoilleen. Affleck onkin ehkä yhdessä parhaimmista rooleistaan, sillä kerrankin ohjaaja on saanut hänestä ilmeitä ja eleitä esiin. Luojan kiitos myös siitä, että Affleck ei innostu pullistelemaan tai machoilemaan syyttä suotta. Jackson taas pääsee toteuttamaan itseään eli näyttelemään vihaista mustaa miestä. Pikkaisen ylikierroksilla käyvä Doyle Gipson, on Jacksonin näyteltäväksi kuin pala kakkua.

Juoni on elokuvassa mielenkiintoinen ja moniulotteinen. Kahden miehen (Jackson & Affleck) päivät alkavat huonosti: kummallakin on kiire ja he kolaroivat toistensa kanssa. Rytäkässä Affleckin näyttelemä Gavin Banek antaa vahingossa Gipsonille mapin, jolla on tärkeä rooli Banekin ajamassa jutussa. Samassa rytäkässä Banek jättää Gipsonin kuin nallin kalliolle ja aiheuttaa sen, että Gipson häviää oikeusjutun ja tavallaan menettää perheensä. Tästä alkaa kahden miehen rajuhko yhteenotto, jossa sentään säästellään verta ja nyrkkejä.

Paha päivä on verettömän “väkivallan” riemuvoitto. Se tekee kahden miehen yhteenotosta modernia toistensa tuhoamista ja hakee roolihahmoille jonkinlaista kuvaa itsestään. Paha päivä onkin minuuden etsiskelyä tummasävyisessä New Yorkissa: Banek yrittää löytää oman itsensä uudestaan kun taas Gipson yrittää päästä katkeruudestaan eroon ja hakea jonkinlaista anteeksiantoa lähinnä itselleen. Paha päivä koskettaa oikeastaan aika syvältä katsojan sisältä, mutta valitettavasti se viimeinen pistos jää tulematta. Kuitenkin suosittelen tätä elokuvaa kaikille elokuvan ystäville!