Windtalkers

No voihan nenä! John Woo:lta saa normaalisti odottaa edes jonkinlaista elokuvaa, mutta tällä kertaa miehen elokuva on flopannut pahasti. Seurauksena on lähinnä säälittävä, räjähdyksillä ja yli-inhimillisillä tappajan taidoilla mässäilevä sotaelokuva, joka on yksi huonoimmista lajinsa leffoista, mitä on koskaan tehty.

Aloitetaan haukkumalla DVD:n takakannen onnetonta ja harhaanjohtavaa selitystä leffasta. Leffan takakansi kuvaa tätä tekelettä “jännittäväksi” ja “kaikkia luonnonlakeja uhmaavaksi taisteluseikkailuksi”, jota elokuva kyllä toisaalta on, mutta…. Jännittäväksi Windtalkersia ei voi hyvälläkään tahdolla sanoa, ellei sitten pidä sitä jännittävänä, että kuka kuolee seuraavaksi. Luonnonlakeja Windtalkers kyllä uhmaa Nicholas Cagen näyttelemän Joe Endersin taholta. Enders on kuin Rambon inkarnaatio, sillä hän tappaa japanilaisia kuin liukuhihnalta niin pyssyllään räiskien kuin veitsen kanssa. Ja kuten arvata saattaa, yksikään luoti ei Endersiin ennen loppua osu.

Seuraava järkytyksen aihe tulee täysin pökkelöistä näyttelijöistä. Tosin Cage tekee ihan normaalin rutiininomaisen suorituksen ahdistuneena Ram… Joe Enderssinä ja toisessa pääosassa oleva Adam Beach ei ole ollenkaan hassumpi symppiksenä navajona, joka toimii Endersin “parina”. Lisäksi on pakko mainita Christian Slater, joka jotenkin ihmeen kautta onnistuu jäämään mieleen myös ihan sympaattisena sotilaana. Muissa rooleissa sitten nähdään tusinakasvoja, joita näkee aina silloin tällöin erilaisten leffojen sivurooleissa. He ovat suoraan sanottuna perseestä. Sivuosissa kuolevien näyttelijöiden suuhun on laitettu sellaisia vuorosanoja, ettei niissä ole oikeastaan päätä eikä häntää. Tulee oikein paha mieli katsella/kuunnella heidän jaaritteluaan esimerkiksi keskellä taistelua.

Sitten päästään Windtalkerssin surkeinpaan osa-alueeseen: nimittäin taisteluluihin. Luulin oikeasti ensimmäisessä taistelukohtauksessa, että kyseessä on nyt jonkinlainen takautuma tai alkukevennys, sillä taistelun kuvaus oli niin säälittävää. Eritoten taistelun pilasi jokaiseen taisteluun lisätty äärimmäisen sopimaton musiikki, joka pilasi tunnelman 100%:sesti. Mieleeni tuli jostakin syystä aina taisteluiden keskellä Monty Python, sillä niin humoristisia ja huonosti näyteltyjä/toteutettuja taistelut olivat. Ihan kuin ne olisi tahallaan tehty huonosti.

Juoni Windtalkerssissa on aika kömpelö. Tarina (jos sellaista oikeastaan edes on) sijoittuu Tyynenmeren taistelutantereelle toiseen maailmansotaan, jossa navajo-intiaaneille oli aivan oma merkityksensä koodikielen puhujina. Kersantti Joe Enders saa vastuulleen yhden navajon, ja pikkuhiljaa miesten välille syntyy ystävyysside. Omaa pontta juoneen vielä tekee se tosiasia, että Enderssin käskyihin kuuluu, että navajoa ei saa antaa elävänä vihollisten käsiin.

Windtalkers on huono elokuva. Se on ainakin minulle äärimmäinen pettymys, sillä Woolta on yleensä lupa odottaa enemmän kuin keskeneräiseltä vaikuttavaa sähellystä. Lisäksi Windtalkerssin näyttelijät pääosin epäonnistuvat ja koomisilta vaikuttavat taistelukohtaukset pilataan huonolla musiikkivalinnalla. En suosittele.