Vihreä maili

Stephen Kingin kirjaan pohjautuva Vihreä maili ei ole todellakaan mikään hassumpi kokemus. Vihreä maili on vahva kuvaus kuolemaantuomittujen vanginvartijoista, joille vangit tuottavat erinlaisia päänvaivoja niin hyvässä kuin pahassakin. Teos on äärimmäisen taitava elokuva, mutta oikeastaan mitään muuta ei voi odottaa, kun ohjaajana ja käsikirjoittajana on Frank Darabont, jonka kerrassaan taidokasta käsialaa voi myös nauttia mm. Shawshank redemptionissa.

Vihreän mailin juoni on selkeä, mutta kuitenkin mutkikas. Tapahtumat sijoittuvat tasan tarkkaan yhteen pieneen paikkaan: kuolemantuomittujen selliosastoon. Kaikki menee E-osastolla täysin normaalisti kunnes Paul Edgecombin, joka on E-osaston pomo, vaivoiksi tuodaan suorastaan giganttinen vanki, John Coffey. Coffeyn tulon jälkeen elämä selliosastolle jatkuu suhteellisen normaalisti, mutta Coffey on vanki, joka ei oikeastaan sovi koko osastolle. Vielä kun Coffeylla vaikuttaa olevan mystisiä kykyjä ja toisen vangin, Delin, lemmikiksi ilmestyy aina niin suloinen Herra Kulkunen, niin on päivänselvää, että jonkinlainen, loistava vielä, soppa on valmis. Seurauksena on loistavia ja koskettavia hetkiä, mahtavaa draamaa ja erinomaisia hahmoja.

Näyttelijäkaarti VM:ssä on kertakaikkiaan loistavaa. Elokuvan päähenkilöä, Paul Edgecombia, näyttelee todella loistavasti Tom Hanks, joka sopii rooliinsa kuin nappi takkiin. Hanks on roolissaan todella vakuttava ja ehdottomasti VM:n rooli on Hanksin pitkän uran parhaimmistoa. Mukana on myös muitakin loistavia näyttelijöitä kuten David Morse, joka sopii vanginvartijan rooliinsa aivan loistavasti. Morsesta suorastaa huokuu sellainen lämmin aura ja häntä on erittäin mukava katsella ruudusta. Muita mainittavan arvoisia nimiä olisi vielä erittäin paljon, mutta mainitsen enää pari nimeä: nimittäin Doug Hutchisonin, joka näyttelee erinomaisesti leffan pakollista “pahista” vittumaisena vanginvartijana ja pyrkyrinä. Propsit Hutchisonille! Sitten on pakko mainita Coffeyta näyttelevä Michael Clarke Duncan, joka on vastanäyttelijöihinsä verrattuna suorastaan giganttinen. Duncan näyttää myös, että iso mies osaa itkeä. No, siis aivan loistavat näyttelijät kaikenkaikkiaan on Vihreään mailiin saatu.

Vihreä maili on omaa luokkaansa. Se on loistava draama-elokuva, jonka katsoo useasti uudestaan. Vihreä mailissa on tunteita vaikka muille jakaa ja se suorastaan…. niin se suorastaan lähettää lämminhenkisen hyökyaallon katsojan tajuntaan. Se tekee hyvälle tuulelle, se saa myös surullisen olon. VM siis tasapainoilee taitavasti katsojan mielentilalla ja saa lopulta sellaisen euforian, että ei auta muuta kuin huokaista: “olipa hyvä leffa”.