Tunnit

Tunnit koostuu kolmesta eri tarinasta Soderberghin Trafficin tapaan ja kertoo kolmesta naisesta eri ajassa. Kaikkia tarinoita yhdistää Mrs. Dalloway-niminen kirja. Varhaisin tarina kertoo masentuneesta kirjailijasta Virginia Woolfista (Nicole Kidman). Toisessa tarinassa keskitytään perheenäiti Laura Browniin (Julianne Moore) ja hänen perheeseensä. Viimeinen tarina sijoittuu nykypäivään ja juhlia suunnittelevaan Clarissa Vaughaniin (Meryl Streep) sekä tämän aidsia sairastavaan rakastettuun (Ed Harris).

Nicole Kidman tulkitsee loistavasti masentunutta ja itsemurhaa hautovaa Virginiaa. Julianne Moore on samanlainen kuin edellisessä elokuvassaan Far from Heaven eleineen ja ilmeineen ja hyvä niin. Meryl Streepinkään näyttelemistä ei voi moittia mutta koko porukan parhaimman roolin vetää Ed Harris Richardina, jonka nihilistinen asenne ja elämänhaluttomuus mutta samalla myös rakkaus Clarissaan on todella koskettavaa. Philip Glassin pianomusiikki on kaunista mutta ei ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen juurikaan esille pääse.

Tunnit on myös taitavasti kirjoitettu ja tarinoiden kietoutuminen toisiinsa on erinomaista. Elokuvan teemat elämästä ja kuolemasta tuodaan reippaasti esille ja niitä käsitellään monelta kannalta. Yksi elokuvan huonoimpia puolia on pituus. Vajaa kaksi tuntia ei oikein riitä ja elokuva loppuukin aika tönkösti. Kuvaus on hienosti toteutettu ja tarinasta toiseen hyppääminen sujuu paljon luontevammin kuin vaikkapa Kahdessa Tornissa.

Tunnit on kaunis, taitavasti näytelty ja kirjoitettu mutta liian tapahtumaköyhä draama. Ohjaaja Stephen Daldry olisi ehkä halunnut elokuvallaan sanoa jotain mutta sanoma ei tavoittanut katsojaa. Pienistä virheistä ja viimeistelemättömyydestä huolimatta voin suositella tätä elokuvaa kaikille draaman ystäville.