Teräskehä

Saltwaterin vankilassa tapahtuu. Wesley Snipes ja Ving Rhames mättävät toisiaan turpaan noin 20 minuuttia tyhjänpäiväisen elokuvan lopussa, jonka jälkeen katsoja toteaakin siideritölkkinsä ammottavan tyhjyyttään ja itsensä erittäin väsyneeksi tästä todella huonosta leffasta.

Teräskehä ei todellakaan paljon ilahduta. Tätä tekelettä katsottaessa tulee väkisinkin mieleen sellainen tosiseikka, että hauskempaa olisi ottaa vaikka imuri käteen ja alkaa imuroimaan tai tiskata tiskit. Samaan syssyyn hauskempaa olisi vaikka lapioida paskaa, sillä tämä elokuva ei ole ansainnut mitään sellaista positiivista asiaa, mitä voisin edes keksiä sanottavaksi.

Repesin suorastaan nauruun kun luen jälkikäteen näitä Teräskehän DVD:n kansitekstejä. Kansi lupaa mahtipontisesti, että "Teräskehä uhkuu vanhanaikaista charmia, ja asettuukin tasaveroisena tehokkaimpien nyrkkeilyleffojen (Kuin raivo härkä, Viimeinen isku) jatkumoon." Mikä pahinta tässä kommentissa on, että se on revitty lehdykäisestä nimeltä Trailer, joka ei tiedä elokuvista ylipäätänsä yhtään mitään. Minun mielestäni on suorastaan pyhäinhäväistys verrata tätä vessapaperia De Niron loistavan roolin sisältävään Kuin raivo härkään, joka on klassikko.

Vielä paremmaksi heittää Iltalehti, jonka arvostelusta on poimittu seuraava kommentti: "Tarinassa on taidokkaasti rakennettu hyvä imu ja jännitys kasvaa isku iskulta." Kattia kanssa. Iltalehden arvostelija on varmaan ollut kännissä kun on väittänyt tässä tarinassa olevan imua. Enemmän imua löytyy ikälopusta pölynimurista, joka vetelee viimeisiään. Ja ainakin minun jännitys todellakin kasvoi isku iskulta: odotin kiihkeästi leffan loppua.

Leffahan kertoo Saltwaterin vankilasta, jossa kohtaa vankilan mestari Monroe Hutchens (Wesley Snipes) ja raskaan sarjan mestari, Iceman Chambers, ulkomaailmasta (Ving Rhames). Juoni kehittyy uskottavasti (haha) siten, että Chambers alkaa heti saavuttuaan uhoamaan vankilassa, että hän on pomo. Sen jälkeen aika meneekin unenomaisesti ohi, kun mitään järkevää ei tapahdu. Viimein päästäänkin siihen viimeiseen matsiin, jossa "veljekset" huitovat nyrkeillä oikeasti ilmaa ja kuulokkeista kuuluu feikki-iskujen äänet. Sen jälkeen homma on selvä ja Stallonen suoritukset Rockyissa tuntuvat taivaalliselta mannalta.

Teräskehä on juuri niin huono elokuva, kuin sanonkin sen olevan. Siinä on kaikki epäonnistumisen elementit: paska juoni, köyhät tapahtumat, helvetin huono äänimaailma (musiikki ei soi ja silloinkin kun se soi, niin se soi väärässä paikassa) ja epäonnistuneet roolisuoritukset. Teräskehä on elokuva, jossa ei ole päätä, eikä häntää. Tälläiset leffat voisi jättää tekemättä kokonaan. Pakko vielä sanoa, että miten näin huonoja elokuvia voidaan kohtuullisen suurella rahalla edes tehdä? HÄ?