Pahat pojat

Aleksi Mäkelä kuuluu Suomen tämänhetken kirkkaimpiin ohjaajanimiin. Hänen tuotannostaan varsinkin Häjyt oli melkoinen kassamagneetti. Uusin elokuva, Pahat pojat on saanut innoituksensa ”Euran Daltonien” eli Koistisen veljesten rikolliskoplasta, joka teki yli 100 rikosta vuosina 1997-99. Elokuvan tekijät korostavat, että Koistisen veljekset toimivat ainoastaan innoittajina ja tarina on täysin fiktiivinen.

Elokuva kertoo siis neljästä Takkulan veljeksestä joista vanhin on Otto (Peter Franzén), nuorin Eero (Jasper Pääkkönen) ja kaksi muuta veljestä ovat Matti (Niko Saarela) ja Ilkka (Lauri Nurkse) sekä veljeksen väkivaltaisesta ja seonneesta Jokke-isästä, (Vesa-Matti Loiri) joka kantaa kaunaa valtiolle. Veljesten äiti on kuollut ja isä asuu mielisairaalassa. Veljekset pidättäytyvät totaalisesti väkivallasta kuten isä heitä on opettanut ja rahanpuutteen takia päättävät ryhtyä ansaitsemaan rahaa laittomin keinoin aloittaen raha- ja bensa-automaattien ryöstämisellä.

Näyttelijöissä ei ole mitään moittimista. Erityisesti Vesa-Matti Loiri onnistui pelottavan hyvin tulkitsemaan Jokke-isää, tosin pieni koheltaminen muistutti hetkittäin Turhapuron Uunosta. Erityisesti naiskatsojia on haluttu massoittain elokuvaa katsomaan sillä veljeksiä esittävät miehet esiintyvät yläosattomissa puolet elokuvan ajasta. Musiikiksi on valittu uutta suomalaista musiikkia kuten Jore Marjarannan laulama Haaveet kaatuu ja The Rasmuksen In The Shadows.

Yksi asia mikä pisti erityisesti silmään oli taitava kamerankäyttö. Useat kohtaukset olivat hienosti toteutettuja esim. kassakaapin räjäytys. Elokuvan huumori oli purevaa ja se perustui hauskoihin sutkautuksiin sekä typerien veljesten ääliömäiseen ajattelutapaan. Elokuvassa pohditaan myös sitä millaista on olla tavallinen ja normaali ja tästä aiheesta lähtikin liikkeelle mielenkiintoinen suhde nuorimman veljeksen Eeron ja poliisin tyttären Pirjon (Elsa Saisio) välillä.

Itse lähdin katsomaan elokuvaa ilman suuria odotuksia. Olin vain nähnyt naurettavan mahtipontisen trailerin ja olinkin positiivisesti yllättynyt elokuvan katsottuani. Elokuvasta ei keksi kovin paljoa negatiivista sanottavaa paitsi pituus. Kaksi tuntia oli aivan liikaa elokuvan pituudeksi sisältöön nähden. Isä-poika-suhde oli yhtenä aiheena mutta jäi mielestäni hieman suppeaksi. Loppuun pitää vielä mainita järisyttävän upea takaa-ajokohtaus poliisien kanssa. Pahat pojat on veijarimainen rikosdraama ja onnistuu hyvin siinä missä pitääkin: Katsojien viihdyttämisessä.

Hyvää:
– Vesa-Matti Loirin vahva roolisuoritus
– kamerankäyttö
– huumori

Huonoa:
– pituus