K-19: The Widowmaker

K-19: The Widowmaker on elokuva, joka on syystäkin jäänyt unohduksiin. On turhaa tehdä amerikkalaisia sukellusvenelämmittelyjä kun koko genressä on olemassa vain yksi Das Boot.

K-19 sisältää paljon samaa kuin toinen amerikkalainen sukellusvene-elokuva, Crimson Tide. Kaksi kapteenia, joilla on erimielisyyksiä. Kapinan lietsomista. Ei yhtään syvyyspommia. Ei vihollista. Ei torpeedoja vaan pelkkä reaktorivaurio ja tylsä kapina.

K-19 ei pidä jännitystä yllä vaikka tapahtumia onkin tarpeeksi. Yhtä tiettyä suurta tapahtumaa K-19 ei sisällä vaan se koostuu monesta pienestä jutusta. Ensin mennään vesille, sitten tutustutaan hahmoihin ja kapteeni osoittaa hulluutensa. Sitten harjoitellaan kuolemanvaaran rajoilla hätätoimenpiteitä kunnes hajoaa reaktori. Sitten korjataan reaktori, kapinoidaan ja taas hajoaa reaktori, valta vaihtuu, kapina taltuutetaan, sitten korjataan taas reaktoria…

Elokuvassa on mielenkiintoisia elementtejä, mutta ne on kerrottu todella yhdentekevästi eikä niitä jaksa mitenkään seurata yli 2 tunnin keston ajan. Elokuva tasapainottelee tylsän ja todella tylsän välillä.

Mitäänsanomattomaan sukellusvene-elokuvaan on saatu hyviä tekijöitä kuten Fight Clubin kuvannut Jeff Cronenweth. Efektien luojana toimii Industrial Light & Magic. Monta komeaa efektiä löytyy, mutta täysin vailla järkevää tai millään lailla kiinostavaa juonta.

Harrison Ford näyttelee tasapainoisen pääosan. Loppua kohden hänen hahmonsa saa omantunnon ja hänestä tulee yllättäen, jopa ihminen. Liam Neeson on mies paikallaan vaikka elokuva onkin kokonaisvaltaisen tylsää seurattavaa.