Big Lebowski

Sanon heti alkuun, että Big Lebowski on maailman paras komedia. Jokasella katsomiskerralla elokuvasta löytää jotain uutta eivätkä vanhat jutut menetä tehoaan.

Big Lebowski sisältää järisyttävän määrän loistavia näyttelijöitä. Varsinkin kaverikolmikkon suhailu lukeutuu omaa luokkaansa. Jeff Bridges, John Goodman ja Steve Buscemi. Jokainen heistä mielenkiintoinen persoona ja omalla valloittavalla tavallaan hauskoja sekä traagisia hahmoja. Goodmanin ja Bridgesin väitellessä jokaisesta mahdollisesta asiasta on Steve Buscemilla työtä pysyä porukassa mukana tyhmänläntänä, hidasälyisenä ja sympaattisena Donnyna. Hän on hiljaa suurimman osan elokuvasta, mutta valloittaa jo pelkällä läsnäolollaan.

Big Lebowski kertoo monisyisen tarinan Jeff Lebowskista, The Dudesta, kaiketi oman ikäluokkansa laiskimmasta ihmisestä. Väärinkäsityksen summana Dude päätyy kaimansa, rikkaan sotaveteraani Jeffery Lebowskin puheille vaatimaan hänen pilatulle matolleen korvausta. Tästä alkaa väärinkäsitysten ja mielenkiintoisten sattumien summa, joka vie Duden kavereineen pienimuotoiselle seikkailulle.

Ohjaaja/tuottaja/käsikirjoittaja parina toimii varsin omaperäisen filmografian omaava veljeskaksikko Joel ja Ethan Coen. Big Lebowski on yksi heidän parhaita teoksiaan, ellei jopa paras. Heidän rikas käsikirjoituksensa on elokuvahistorian huikeinta seurattavaa. Toteutus on kertakaikkisen virheetön jokaista pilkkua ja pistettä myöten.

Elokuvan soundtrack sisältää kunnon musiikkia alusta loppuun. Paljon todellisia musiikkimaailman helmiä kuten Santanan – Oye Como Va.

Big Lebowski kuuluu jokaisen elokuvaharrastajan perusvelvollisuudeksi katsoa. Elokuvana se lukeutuu, jopa Chaplinin ja Marx-veljesten komedioiden tasolle, ehkäpä, jopa asteen edellämainittujen ylikin.