Battle royale

Odotin ehkä eniten viime Rakkautta ja Anarkia (2002) festareilta Battle royale elokuvaa, joka jäi kuitenkin katsomatta sen suuren suosion ja aikataulu-ongelmien vuoksi. Niinpä yllätyin suuresti, kun kyseinen leffa löytyikin yllättäen paikallisen Makuunin suppeasta valikoimasta. Visa ja Makuunin asiakaskortti viuhuivat ja kannoin Battle royalen tyytyväisenä kotiin. Ennakko-odotukset olivat valtavat tästä “kohutusta” leffasta, mutta jälleen kerran sain pettyä. Battle Royale ei todellakaan vastannut odotuksiani.

Näyttelijäkaarti oli minulle täysin tuntematonta ja mikä erikoisinta; tällä kertaa mieleeni ei jäänyt ainuttakaan näyttelijää suorituksineen, jollei sitten lasketa Hana-Bi -Tulikukista tuttua Takeshi Kitanoa, joka näyttelee itseään (!siis omalla nimellään!) johtamassa hallituksen salaista operaatiota, jonka tarkoituksena on antaa nuorisolle opetus. Kitano onkin leffan parasta antia sinänsä omaperäisenä ja kovana pomona, jolta löytyy monia yllättäviä ulottuvuuksia kuten kotoa soitettavien puheluiden vastaanottaminen ja sitä kautta kinasteleminen kuin myös sohvalla lojuminen ja leivoksien syönti. Muista näyttelijöistä täytyy sanoa sen verran, että he ovat nuoria ja oletettavasti aikas kokemattomia. Lisäksi he ovat minusta tyypilliseen japanilaiseen tapaan jotenkin ylitsenäytteleviä, mikä pistää ärsyttämään. Miinuksia näyttelijöistä, paitsi rauhallisesta Kitanosta.

Juoni BR:ssä on seuraava: kuvitteellinen (?) valtio kyllästyy katselemaan nuorison välinpitämättömyyttä ja rellestystä. Niinpä ko. valtio säätää lain, jonka mukaan joka vuosi pidetään eräänlainen selviytymispeli jonkin “onnekkaan” 9-luokan kesken, jossa luokan jäsenet tappavat toisiaan kunnes vain yksi on elossa. Kaiken lisäksi peli pelataan ns. vankilasäännöillä, joten pelistä tulee erittäin väkivaltainen ja verinen. Tämä myös näkyy elokuvassa: verta ja väkivaltaa ei BR:ssä säästellä. Väkivallasta tuleekin BR:n ainoa kantava voima, vaikkakin heikonlainen. Juoni on BR:ssä loppujen lopuksi niin idioottimainen ja suorastaan turha, ettei sitä loppujen lopuksi edes tarvita tässä veri-ilotulituksessa, mitä elokuvan ohjaaja heittää silmille.

BR on erittäin turhanpäiväinen elokuva. Siinä ei kertakaikkiaan ole päätä eikä häntää ja se onnistuu täysin vain yhdessä asiassa: nimittäin siinä, että katsoja odottaa elokuvan loppumista kuin kuuta nousevaa. Minulle BR oli ääretön pettymys, sillä odotin elokuvasta jotain paljon älykkäämpää ja laadukkaampaa vauhkoamista kuin pelkkää pyssyn pauketta ja riehumista.