Ali G Indahouse

Oli aika, jolloin en täysin ymmärtänyt Sacha Baron Cohenin suuruutta koomikkona. No, se aika oli ja meni, sillä Ali G-hahmollaan tunnetuksi noussut koomikko osaa oikeasti naurattaa Mark Mylodin ohjaamassa nimikkoelokuvassaan Ali G Indahouse. Cohenin läppä on toki levotonta, muttei kenties niin purevaa kuin menestyselokuva Boratissa, sillä kyllä Ali G:n asenteelle, “rispektille” ja muullekin olemukselle voi suhteellisen vapautuneesti nauraa. Cohenin parodia gangsta-kulttuuriin uponneesta ja Fubun vaatteisiin pukeutuvasta Alista onkin varsin osuvaa tavaraa.

Ali G Indahouse onkin siis loppujen lopuksi jopa aika hauska elokuva. Katsoja voi mielessään kiitellä Mylodia ja Cohenia siitä, että elokuvan älyttömyydelle ja ylilyödylle parodialle kykenee nauramaan vapautuneesti. Juonikin on tämänkaltaiselle elokuvalle melko sopiva, sillä Ali G Indahouse kertoo elokuvan hengen mukaisesti täysin päättömän tarinan itse päähenkilöstä, josta tulee useiden sattumien kautta ensin ehdokas vaaleihin ja pian koko puolueen neuvonantaja. Kun pörröisiin vaatteisiin puettu mies heitetään hienoille diplomaattikutsuille (Boratin kera muuten…), niin tietynlainen absurdius on saavuttanut huippunsa. Kun tähän lasketaan vielä mukaan sinänsä hassut “east side”- ja “west-side”-läpät, sokea kaupungin työntekijä runkkaamassa Alia ja muuta ei korrektia hassuttelua, niin käsissä on varsin päätön, hieman Naked Gun-elokuvia muistuttava hassuttelu.

Ali G Indahouse on lievälle tosikolle varsin helppo katsottava, sillä Cohen kykenee tuomaan hahmoonsa tarpeellista itseironiaa ja hulluutta, jota nykypäivän elokuvissa näkee suhteellisen vähän. Ali G onkin Cohenin hahmorepertuaarin hieno hahmo, joka tosikkomaisella otteellaan kirvoittaa nauruhermoja hieman eri tavalla kuin Cohenin ehkä kuuluisampi hahmo Borat. Tosin välillä mennään Cohenin kanssa jo “Kalliala-Petelius”-osastolle, muttei se siltikään haittaa läheskään niin paljon kuin joskus vuonna 2003. Viiden vuoden henkinen kasvu kun on ilmeisesti jättänyt jälkensä allekirjoittaneeseenkin ja tuonut tilalle hieman erilaisen huumorintajun, jossa vakavamielisyys on korjattu rennommalla otteella ja ilmeellä. Ali G Indahousen voikin todeta olevan (sittenkin) varsin kelpo, välillä jopa nerokas, elokuva.